Nautin, nautin, NAUTIN tästä työnteosta! On mukavaa olla töissä ja olla hyvä siinä mitä tekee. Mieleni on huomattavasti parempi jo ihan siksi, että joku piti minua riittävän hyvänä työhön ja palkkasi minut. Jos joku olisi väittänyt minulle vuosi sitten, että määritän itseäni näin paljon työni kautta, en olisi uskonut. Minulla ei ole koskaan ollut urahaaveita ja luulin että työttömänä olo olisi helppoa ja mukavaa. Vieno vainoharhaisuutenikin on vähenemään päin, sillä kukaan ei ole toimistolla katsonut minua kauhusta pyörein silmin tai naureskellut selkäni takana (vai enkö ole vaan huomannut?!)... Ehkä itsetunnon voi tosiaan feikata hyväksi, sillä nyt olo on hyvä ja en automaattisesti kuvittele kaikkien nauravan minulle.

Kevenemisen saralla menee miten menee. Olen jatkanut tarkkaa linjaani ja merkkaillut ruokia tälläkin viikolla aivan kuten ennenkin. Mutta kiireiltäni en ole ehtinyt ylianalysoimaan kaikkea, tuijottelemaan itseäni peilistä tai hyppäämään vaa'alla. Kaupungilla viipottaessani huomasin eilen, että ohitin mummot helposti (siis oikeasti ennen kävelin niin hitaasti että mummotkin perässä vedettävine ostoslaukkuineen menivät ohi) ja tänään tajusin liikennevaloihin pysähtyessäni, että housunlahkeet ovat niin löysät että housuissani tuulee! :D Siis ennenhän lahkeet olivat niin kireät että soivat ja läskien ja kankaan väliin ei todella mahtunut tuuli puhaltelemaan. En sitten tiedä että olenko tosiaan onnistunut pudottamaan painoa tai edes senttejä vai onko tämäkin vain hyvän mielen luoma illuusio. Perjantainahan sen näkee.

Ravintoterapeutti (tai sehän on siis virallisesti ravitsemusterapeutti!) asia on edelleen hieman pattitilanteessa... Olen kuitenkin tulostellut ruokapäiväkirjaani koneelta ja tutustunut eri terapeutti-vaihtoehtoihin. Kallistun tällä hetkellä yksityisen lääkäriaseman ravintoterapeutin suuntaan, sillä paikallisessa terveyskeskuksessa en haluaisi käydä. Jotenkin minulla on myös huomattavasti suurempi luottamus yksityistä yrittäjää kohtaan, kuin "teekoon" elämäänsä kyllästyneitä lääkäreitä ja asiantuntijoita. Saa nähdä mihin tulokseen ja milloin pääsen. Se oli jotenkin niin helppoa sanoa aiemmin että "jos en onnistu, niin sitten menen", kun se oli jotenkin niin kaukaista... Nyt sitten en ole onnistunut. Hmm. We'll see...