Olipa kiva huomata että oli kaivattu. :)

Nyt on työrupeama ohi ja voimat ihan loppu. Siitä lähtien kun sain vihdoin aikaiseksi tuon lääkäriajan varauksen, en vaan ole jaksanut kiinnittää mitään huomiota ruokavaliooni. En ole syönyt liikaa, mutta ihan älyttömiä artikkeleita kuitenkin! Karkkeja ja grilliruokaa... Seurauksena on se, että paino on pudonnut viime viikosta 100 grammaa. En tiedä itkeäkö vai nauraa, kun hirveä kurttuotsainen pilkunviilaus tuo saman tuloksen kun hälläväliä-asenne. Tai tuloksen ja tuloksen, mutta lihonut en ole! Ihan innolla odotan mitä tuleman pitää, vaikka en aiokaan ennen lääkärin vastaanottoa muuttaa juuri tapojani. Tällä hetkellä koen että on ihan sama syödä se 1500-1700 kcal kerran päivässä ja olla loppupäivä ilman, vaikka tiedänkin ettei asia ole niin... Ehkä vähän järjestelen ruokailujani järkevimmiksi?

Ne kauan odottamani laihdutusohjelmatkin ovat sitten alkaneet pyöriä telkussa. Livin ohjelmaan kyllästyin samantien, sillä en pidä liikuntaa erityisen hyvänä laihdutusmuotona. Ainakaan näin isolle ihmiselle. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että harjoituksen ajan pysyy takuulla kaukana jääkaapista. Muttakun saman tuloksen saa sängynpohjalla tajutonna maaten, niin arvannette kumman valitsen? Ja ne ihmisetkin siinä ovat masentavan pieniä. Ensimmäistä jaksoa katsellessani mietin että vaikka maksaisin jos minulla olisi sellainen vartalo kun näillä ohjelman "ylipainoisilla". Ei tietysti pitäisi vähätellä kenenkään paino-ongelmaa, muttakun oma ongelma on himppasen enemmän kuin 10 kiloa, niin vetäähän se mielen matalaksi. Biggest Loser taas innostaa minua niinkuin aina, vaikkakin nämäkin kilpailijat laihduttavat pääosin liikkuen (ja olen ehdottomasti sitä mieltä että heidän ruokavalioihinsa tulisi puuttua sarjassa enemmän) niin sarjassa on sitä jotain joka saa minut nauliintumaan telkkarin eteen joka perjantai. Ohjelma nostaa taistelutahtoa ja tsemppaa minua hurjasti. Ehkä tarvitsisin oman Bobin valmentamaan, niin alkaisi liikunta maistua? Jilliania en huolisi, sillä vaikka hän ehdottomasti tarkoittaa hyvää ja on erinomainen alallaan, hänen ilkeältä kuulostavat kommenttinsa saisivat minut viiltelemään ranteitani. Tai sitten istuisin hänen päälleen ja saisin syytteen julkimon musertamisesta ja joutuisin loppuiäkseni vankilaan... Tosin niillä ruoilla ei kuvittelisi lihovan... Hmm. ;)

Nyt kun kireätahtinen työprojekti on ohi, on minullakin taas aikaa ja mahdollisuuksia kirjoittaa blogia. Kun vaan sanottavaa keksisi... Veikkaan että lääkäriajan jälkeen uusia ajatuksia herää varmasti ja kirjoitettavaa riittää taas tuutin täydeltä. Tällä haavaa kuitenkin nautin auringosta (kun se kerrankin paistaa!) ja hyvistä kirjoista ja vietän lomaa. Palaan koneen ääreen taas kun juttua pukkaa. Siihen asti auringonpaistetta ja kevyttä kesää kaikille!