Ai mikä lihominen? Yesterdays news! Tai teknisesti siis tämän aamun, mutta... Se on kumma miten mieli muuttuu. Ilo tuli pienestä puuhaamisesta ja yli puolen tunnin suihkusta (luksusta minulle joka normaalisti viipyy suihkun alla noin 5 minuuttia)!

Muttakun aloin tuntemaan oloni liian iloiseksi, niin palautetaanpa järjestys maahan ja kirjoitetaan jotain ei-niin-positiivista. Katsoin nimittäin äsken boxilta eilisen Livin sarjan "Good chef, bad chef", jonka nimi suomennettuna saattaa olla kekseliäästi "Hyvä kokki, paha kokki", en vaan muista. Mutta niin, ohjelmasarjan ideanahan on, että nämä kokit tekevät joko samoista pääraaka-aineista tai muuten vaan samanhenkisiä ruokia, toinen tekee "hyvän" version ja toinen "pahan". (Älyttömän hankala käyttää tuota paha-suomennosta, kun kuulostaa siltä niinkun se tekisi pahaa ruokaa ja asiahan ei siis ole näin!) Jutun juju on siis se, että tämä naiskokki valmistaa ruoan aina jostain terveellisistä aineksista ja mieskokki vähemmän terveellisistä. Sitten ne maistelee niitä jne jne.

Mutta siis itse asiaan: mikä h-vetti siinä on, että sen eukon pitää aina mollata sitä mieskokin tekemää ruokaa. Siis tämä nainenhan on joku terveysintoilija, joka valmistaa aina omat ruokansa käytännössä kokonaan soijatuotteista ja ilman rasvaa. Ihan kiva hänelle joo, enkä nyt halua kenenkään terveysintoilua haukkua, mutta enough is enough! Tarviiko sitä olla siinä valittamassa kaikesta? En usko että joku on kirjoittanut naiselle käsikirjoituksen, jossa käskee mollata toisen ruokia, joten vaikka "hahmon" on ehkä tarkoitus ollakin ääripäästä, niin miten ilkeä pitää ihmisen olla? Eilisessä jaksossa esimerkiksi mieskokki valmisti kanavoileivän, samalla kun nainen teki jonkinlaista tomaattista kanapataa. Kun eukko ei muuta keksinyt, niin vinkui siinä pannun vieressä naama norsun***ulla että "käytitpä paljon oliiviöljyä". My god! Et sitten muuta keksinyt, niin piti alkaa valittaa öljystä jota itsekin käytit! Ohjelmassa nimenomaan sanotaan, että eihän näitä kermaisia, rasvaisia, suolaisia herkkuja ole tarkoitus jokapäivä syödä, mutta välillä on kiva herkutella... Niin vieressä eukko mukahauskana huutelee että "voi sinun valtimoitasi" kun mies levittää majoneesia leivälle. Ai että alkoi kypsyttää pahasti, tuo oli kuitenkin vasta ehkä neljäs jakso jonka olen katsonut. Yhdessäkään ohjelmassa nainen ei ole sanonut kuin ehkä kaksi kohteliasta sanaa ja yleensä kieltäytyy kokonaan maistamasta miehen tekemiä ruokia. Voi eukko hyvä, ei se mieskokkikaan niistä sinun tofupalleroistasi ole niin innoissaan, mutta kohteliaisuuttaan maistaa silti. Ja tätä ohjelmaa katsellessa tulee kyllä väkisin mieleen stereotypia siitä, että lihavat on leppoisia. Mieskokki kuuntelee kaiken naisen "palautteen" kiltisti ja eukko on silti kuin sitruunan niellyt. Aika monesti kommentit liittyvät vieläpä mieskokin pyöreään ulkomuotoon, joten mistäs sen tietää, vaikka eukko aiheuttaisi kauheita traumoja mieskokille... Itse en ainakaan nielisi moista kohtelua.

Siitäpä sitten siirtyi ajatukseni muutenkin paheksuviin ihmisiin. Kun en vaan ymmärrä, miksi muiden tekemisistä pitää olla niin kiinnostunut, että puuttuu asiaan ylipäänsä. Itsekin kyllä paheksun jotain asioita ja joskus olen kuin pahainen kakara, koska kuvittelen tietäväni asiat parhaiten. En silti ole varmaan (toivottavasti) koskaan näyttänyt kenellekään paheksuntaani... Ellei ole ollut ihan täysin oikeutettua ja tarpeellista (esim. kun sukulaislapset tekevät jotain typerää ja heitä joutuu nuhtelemaan).

Näitähän tulee vastaan jokapaikassa. Kaupassa moni näkyy paheksuvan avoimesti toisten ostoksia. Kyllä sitä minunkin karkkipussiani on pahalla silmällä mulkattu ja tuhahdeltu ohikulkiessa. Sinänsä hyvä, ettei kukaan ole kuitenkaan vielä asiakseen kokenut puuttua ostoksiini suu-sanallisesti, sillä siinä kohtaa heille kiitoksena olisi kyllä musta silmä. Erikoisia vaatteita tai "oudon väristä" tukkaa paheksutaan. Kovaa meteliä ja musiikkia paheksutaan usein, vaikka aika ja paikka olisivatkin sopivat suuremmallekin elämöimiselle. Lihavuutta paheksutaan, siihen toki liittyen nuo ostokset, mutta asiakaspalveluhommissa olen kuullut monesti vanhoilta ihmisiltä kunniani kokoni vuoksi. Who the hell died and made you king/queen?! Minä en kuitenkaan mielestäni ole omalla lihavuudellani toistaiseksi aiheuttanut (muutakuin esteettistä) haittaa kenellekkään muulle. Ei ne karkit siinä ostoskorissa paheksunnasta porkkanoiksi muutu. Ja jos meteli häiritsee, menkää muualle! Tietysti olen jo sen verran vanha ja nuiva ihminen, että toisten vahingoittamista tai lakien rikkomista paheksun kyllä (siitäs saitte huligaanit!). Ja toisten paheksumista. Tietty.

Olisi vaan niin kiva, jos kaikki saisivat olla ja temmeltää omina itseinään ja sitten salaa kotona paheksuttaisiin mitä nyt sitten näkeekään tarpeellisena paheksua! Kaappipaheksuntaa, you know. Okei, nyt ehkä ajatus alkaa karata... :D