M.Melinda pohti edellisen kirjoitukseni kommenteissa että mikäköhän se on mikä meikäläisen painoa jumittaa. Laitan tämän vastaukseni nyt erilliseksi postiksi, sillä, let's face it, tämä olis aika pitkä vastaus kommenttiin ja ehkä se kiinnostaa jotakuta muutakin. Vähän selittelyn makua joo-o, mutta...

Otettakoon vielä tässä viestin alussa heti huomioon, että paino ei ole itseasiassa pysynyt paikallaan vaan noussut ja laskenut vuorotellen, aikalailla sen 500 g viikossa suuntaan tai toiseen. Tämä on eka viikko kun paino on täsmälleen samassa lukemassa kuin viimeviikolla.

Juuh, aika pitkään on paino pysytellyt aloillaan. No tää on nyt seitsemäs jumi-viikko. Vaihtoehtoja painon putoamisen loppumiseen on varmaan enemmänkin, mutta itse epäilen ensinnäkin sitä, että tässä painossa, jossa olen nyt, olen ollut yhden pitkän kauden elämässäni. Ehkä jopa yli vuoden ajan, en niin tarkkaan muista. Niissä kohtaa paino ymmärtääkseni pyrkii pysymään, missä on jo aiemminkin pitkään viihtynyt. Roikkuu kynsin hampain nyt tässä, eikä tajua jumankekka irroittaa otettaan!

Toiseksi epäilen vahvasti itseaiheutettua säästöliekkiä, koska joitain viikkoja aineenvaihdunta oli täysin seis. Nyt kun aloin syömään suunnitelmallisesti, aineenvaihduntakin on hurahtanut taas käyntiin. Yritin ehkä vähän liian kovasti ja ei siitä kituuttamisesta sitten ollut hyötyä. Mutta kuten on jo käynyt ilmi, meikäläinen ei usko ennenkun itse on kokeillut, kova pää! Jos olette herkkiä, niin hypätkää seuraavan kappaleen alkuun. Seuraava pätkä käy hieman ällöksi: Outoa oli, että kun en syönyt kunnolla ja silti join litroittain vettä, niin minua ei pissittänyt. Eli nesteaineenvaihduntakin stoppasi kun elimistö ei saanut ruokaa. Tiedä sitten onkohan tuo normaalia.

Kolmanneksi tällä viikolla epäilen vahvasti tuota suolan aiheuttamaa turvotusta... Ne eiliset ranskikset oli nimittäin niiiiin suolaisia.

Ensi viikon olen ihan pirun tarkka syömisistäni ja jos ei paino heilahda alaspäin, lähden lääkäriin. Siinä vaiheessa voin sanoa että kaikkeni tein ja ravintoterapeutti saa miettiä mikä jumittaa. Kilpirauhasta mulla on kerran tutkittu, muttei lopulta löytynyt vikaa. Tosin kaverille kävi niin, että eka lääkäri väitti kaiken olevan kunnossa ja vasta toinen mielipide paljasti lääkitystä vaativan toimintahäiriön. Olen sitä mieltä että hieman kaukaa haettu kohdallani, mutta voihan se olla niinkin.

Pyrin nyt viikon ajan elämään siinä kuvitelmassa, että paino on jumissa vaikka kaikista näistä syistäkin ja sitten kun saan sen otteen heltiämään, se romahtaa alemmas heti kunnolla! Tosiasiassa olen kyllä tyytyväinen mihin tahansa miinusmerkkiseen tulokseen, sillä tämänhetkinen painoni (126,9 kg) on jo 200 g alhaisempi kuin se 7 viikkoa sitten saavutettu paino... Eli teknisesti mikä tahansa miinustulos todistaisi jumituksen loppuneen. Tai antaisi ainakin toivoa! :D Sinänsä jännää, että siihen asti paino putosi lähes kilo per viikko vauhdilla. Mutta, in all fairness, tässä on edelleen hyvää ainakin se puoli, ettei paino ole noussutkaan. Taistelu painon ja minun välillä on pattitilanteessa, mutta minähän saan sen laskuun vielä, it'll be a cold day in hell before I give in and give up.