Seuraa yksitoikkoisia kuulumisiani, ei taaskaan painon tarkkailusta vaan enemmän siitä toisesta asiasta...

Tänään oli ensimmäinen sokerirasitus. Eli 12 tunnin paasto. Ei hyvää päivää miten se oli vaikeaa! Minua oksetti jo yöllä. Nieleskelin aamuyön ja yritin saada unta. Puoltatoista tuntia ennen labra-aikaa nousin sängystä ja menin suihkuun, jossa taistelin oksennusta vastaan. Suihkun jälkeen sitten keitti yli ja yökin ja oksensin 15 minuuttia putkeen. Tyhjällä mahalla. Naamasta katkesi noin 1500 (no monta kuitenkin!) verisuonta ja etenkin silmien ympärykset (sekä otsa, leuka ja posket!) ovat nyt sen näköiset, kun minulla olisi tuhansia pieniä ja oudon punaisia kesakoita. Vedet silmissä sillä naamalla olikin kiva sitten kipitellä terveyskeskusta kohti. Raitis ilma tasoitti onneksi oloa sen verran, ettei tarvinnut matkalla puskissa rönytä. Labrassa minulta otettiin verta ja juotettiin ällöttävää, mutta luojan kiitos KYLMÄÄ, glukoosilientä. Tätä kuvotusta kuulemma tarjoillaan jossainpäin Suomea lämpimänä... Brhhh! *yöks* Siinä sitten 2 tuntia istuskeltuani ja lisää verta annettuani pääsin lähtemään.

Siihen kohti tuleekin sitten se päivän kompastukseni, koska tyhjällä mahalla ryntäsin ensimmäiseksi TK:n kahvioon ja söin pasteijan JA pullan tuoremehun kanssa! Nyt kyllä ärsyttää, että piti se pullakin vetäistä huiviin, mutta sillä hetkellä tuntui ettei yksi pasteija riitä millään evääksi. No onneksi se, että kävin testeissä kävellen, parantaa mieltäni vähän ja voin ehkä olla armollinen itselleni. Vaikka kävelyvauhtini on melkoista tassuttelua (vanha setä ohitti minut pyörällä ylämäessä) niin perillepäästyäni tunnen miten lihakset tärisevät ja hikikin virtaa... Kunto kohoaa takuulla - pääasiassa siksi, ettei se enää alemmaskaan pääse.

Testin tulokset saan huomenna ja tässä vaiheessa olen aivan satavarma että narahdin. No mutta, entistä tiukempi ruokavalio on tuskin painokehitykselleni haitaksi, vaikka ehkä vähän nyppii jos kaikki kielletään. Voisi kyllä ihan suosiolla jättää ne pullat rauhaan jatkossa... Tosin tämä ei ole ollut ongelma nyt, kun on pakko syödä jotain raikasta ja terveellistä vähän väliä, ettei yökötä. Ei sitten tee mielikään niitä herkkuja niin pahasti. Tuo paasto se tämänkin repsahduksen aiheutti! Onko pakko ottaa yhtään syytä itelleen jos ei taho?

Muttamutta, nyt lähden katsomaan jos jääkaapista löytyisi muutakin viileää hedelmää kuin sitruuna (joka on siellä jotta vesi maistusi paremmalle) vai onko taas aika lähteä halailemaan Orasta. Tai Arabialaista. En tiedä minkä merkkinen se on!