Ajattelinpa ajankuluksi kirjoitella hieman kuulumisiani näin taas pitkästä aikaa.

Elikkäs, aloitetaan siitä että "aamupahoinvointi" on tasan suurinta kusetusta ikinä. Ennemminkin kohdallani totta on 24/7 pahoinvointi... Painonkehityksestä ei minulla ole sen suurempaa tietoa... Olen viettänyt viimeiset 2 viikkoa sängyn- (tai vaihtoehtoisesti sohvan-) pohjalla yrittäen kerätä kaiken tsemppini siihen, etten oksentaisi. Tämän luulisi vaikuttavan painoon mukavasti, sillä oikeastaan mitään mikä sisältää rasvaa, en ole saanut kurkustani alas. Rasvattomia jogurtteja, hedelmiä ja kasviksia taas on kuulunut ruokavaliooni enenevissä määrin. Välillä minulla on ollut työvuoroja, joiden aikana olen pärjännyt kohtuullisen hyvin, mutta onneksi töitä on nyttemmin ollut vain parina päivänä viikossa. En usko että jaksaisin ravata asiakkaiden seurassa ympäriinsä kuin muutaman tunnin päivässä ja vain parina päivänä viikossa. Naama on ehkä vihertänyt vähän, mutta työkavereille on raskaus jo tunnustettu, joten eivät ihmettele jos jossain vaiheessa joudun poistumaan paikalta liukkaasti lähimpään vessaan.

No mutta kivempiin asioihin: Olen koko aikuisikäni pelännyt miten minuun suhtaudutaan ylipainoisena odottajana. Toistaiseksi tämä on ollut niin turha pelko, ettei ole tottakaan! Terkkarini on ollut erittäin kannustava ja kertonut asioista jotka kohdallani voi olla toisin kuin normaalipainoisilla odottajilla. Hän on suhtautunut valtavan hyvin minuun ja vakuuttanut että minua tarkkaillaan nyt niin tarkkaan, ettei painoni aiheuta vaaraa vauvalle. Kaikkeen kuulemma tullaan puuttumaan ajoissa.

Lääkärini oli aivan uskomaton tapaus myöskin! Positiivisesti vielä :D Hän aloitti ensimmäisen tapaamisemme katselemalla minua hieman ja sanomalla, että "sinä olet erittäin kaunis nuori nainen". Olin ihan ihmeissäni että "häh?" ja hän ystävällisesti jatkoi, että tiedätkin, että tuo paino on vähän korkea, joten koitetaan saada sitä alemmas ja sinusta tulee vielä upeampi. Hän vakuutti kädestä pitäen, että vauva tulee ottamaan tarvitsemansa rakennusaineet elimistöstäni, joten voin terveellisesti syömällä laihduttaa aivan vapaasti. He kyllä pitävät huolen että vauva kasvaa kunnolla ja voi hyvin. Hän myös lohdutteli, että vaikka vatsanpeitteeni (a.k.a läskimakkarat) vaikeuttavat tunnustelemalla tehtävää tutkimusta, niin ultralla nähdään kaikki tarpeellinen. Kuulemma ei ole mitään syytä, miksei kaikkia normaaleja ultratutkimuksia voitaisi tehdä mahan läpi. Itse kun pelkäsin että joudun vaginaalisiin tutkimuksiin joka kerta, jos ultra ei läpäise läskejäni. (Niinkun kuulemma monelle on sanottu - kauhujuttuja á la internet)

Ensikosketukseni äitiysneuvolaan on siis ollut erinomainen ja minulle on järjestetty aikoja mitä erilaisimpiin tutkimuksiin ja hoitoihin, ettei minua ahdistaisi. Mm. ravintoterapeutilla (eri tyyppi kun viimeksi, toivottavasti kivempi) saan käydä jos haluan ja keskitymme nimenomaan raskaudenaikaisiin ruokavalioasioihin. Hemoglobiini on paras mikä minulla on koskaan ollut ja aiemmin todettu korkea verenpaineenikin on osoittautumassa "valkotakkiverenpaineeksi" sillä kotona paineita mittailtuani en ole saanut vielä yhtään korkeaa tulosta. Raskausdiabetes hermostuttaa edelleen, mutta pääsen sokeriarvojen tarkkailuun jo raskausviikolta 10, jotten suotta murehtisi ja että mahdollinen arvojen nousu huomattaisiin ja osattaisiin hoitaa hyvissä ajoin.

Eli yökötyksen lisäksi minulla ei ole toistaiseksi mitään terveydellistä häikkää ja pikkukaveri kasvaa odotetusti. Eka ultrakin on jo takana ja pieni sydän siellä sytkytteli. Jatkossa siis pyritään pysymään terveellisellä ruokavaliolla ja jospa se painokin putoaisi. Pikkuinen on ainakin koventanut aineenvaihdunnan kierroksia, joten toiveet on korkealla. Palaan asiaan taas kun juttua löytyy ja vointi on riittävän hyvä koneella nököttämiseen.

Helteisin terveisin,

Rita ja rusina 8+4