Jaahas, eipä ole erityisesti kirjoitettavaa, mutta laitetaan pari riviä ylös kuitenkin. En jaksa juuri nyt järjestellä ajatuksiani, joten mennään tajunnanvirta periaatteella. Vastuu jääköön lukijalle.

Tuntuu niin oudolta, miten näin nopeasti tästä uudesta elämäntavasta on tullut normi. Eilen käytiin miehen kanssa kaupungilla, kierreltiin kaupoissa ja käytiin kahvilla. Puhuttiin paljon. Kerroin miten oma maailmankuva on muuttunut ja miten näen itseni jo jotenkin normaalimpana kuin ennen. Ei tullut arvosteltua itseään niin paljon kun ennen. Edelleen katselin ympärilleni ja vertasin itseäni muihin, mutten masentunut vaikka olinkin isompi kuin monet muut. Kahvilassa söimme pienen kakkupalan puoliksi, minun kun ei tehnyt ihmeemmin mieli mitään herkkuja. Laihtuminen alkaa tosiaan tuntua paremmalta, kuin jatkuva herkuttelu. En malta odottaa seuraavaa pudotettua kiloa, tai paria sen jälkeen! Motivaatio on kohdillaan, tuntuu kivalta. Vielä 4,6 kg pudotettavaa ja olen kevyempi kuin vuosiin ja painoindeksi heilahtaa alle 40. Siitä haaveillessa on helppoa olla miettimättä niitä kymmeniä kiloja jotka on pudotettava sen jälkeen... Jos tätä painoa on jo ainakin viisitoista vuotta kerätty, niin en kai voi odottaa sen häviävän hetkessä. Pienin askelein vaan...

Jahas, sadekin loppui. Taidanpa lähteä lenkille :) Mahtavaa päivää teille muillekin!