Täälläpäin on sellainen ongelma nyt, että mielialat hyppii suuntaan jos toiseenkin. Aamun olen tässä tuijotellut kaukaisuuteen ja säälinyt ja inhonnut itseäni vuorotellen. Nyt arvelin vetää pääni "from you know where" ja tehdä jälleen ryhtiliikeen. Jos hyvin käy, niin iltapäivällä saan uutisia minua ilostuttavasta asiasta ja sitten olo varmasti parantuu! Kumma juttu miten mieli toimii, sillä tähän ryhtiliikkeeseeni kuuluu pyykin pesu ja siivoilu, mutta jotenkin sitä silti tuli livahdettua tähän koneelle. Ehtiihän sitä siivota myöhemminkin...

Jotenkin minusta tuntuu, ettei minulla ole yhtään motivaatiota laihduttaa nyt, kun painonaan ei tunnu putoavan vaikka mitä tekisi. Toisaalta ruokavalion noudattaminen tuntuu helpolta ja mielekkäältäkin, joten mitäs muuta motivaatiota siihen enää tarvitaan? Senkun jatkan vaan samaa linjaa, niin eiköhän se paino tajua alkaa pudotakin. Ehkä motivaatio on väärä sana, ehkä tämä on enemmänkin tylsistymistä. Tympiihän se, kun jo tiistai-aamuna alan jännittämään perjantain tulosta ja pelkään ettei paino ole vieläkään pudonnut. Voi kun voisi vaan unohtaa koko punnituksen loppuviikoksi.

Erinomaisen positiivista mieltä luo kuitenkin se, että vaikka paino ei ole pudonnut, mies yllätti minut kehuillaan eilen! Hän mittaili minua katseellaan saunaan mennessä ja totesi yhtäkkiä reisieni kaventuneen kovasti. Koska joskus syksyllä mittasin vyötäröä ja rinnanympärystä, niin tiedän ettei mittaa ole lähtenyt niiden kohdilta vielä juurikaan. Jonkin aikaa olenkin miettinyt, että mistäköhän se lähtenyt paino on hävinnyt, kun ei eroa juuri näy tai tunnu. Mutta ilmeisesti siis jaloista, olipa kiva kuulla että kulta on ainakin näkevinään eron. :D Ja koska muutamat, vielä syksyllä liian pienet vaatteet ovat viimeaikoina sopineet päälleni, niin senttejä on jostain kohtaa kadonnut väkisinkin vaikkei vyötärö ja rinnanympärys näin anna ymmärtääkään. Hmm... Pitäisiköhän tehdä takapuolesta kipsivalu, että sitten näkisi onko se pienentynyt... Ensimmäisenä ylipainoni aiheutti minulle vatsamakkaroita ja takapuolen leveneminen kävi aivan huomaamattani, joten eikö se ole vain loogista että peräsin sitten kutistuisikin ensimmäisenä! :D

Motivaation tai inspiraation tai minkälie puutetta lisää se, ettei telkkarista tule juuri nyt lähes yhtään minun makuuni sopivaa laihdutusohjelmaa (ennen niitä ei tullut ollenkaan ja olin tyytyväinen mistä tahansa laihdutusta käsittelevästä ohjelmasta ja nykyään sitä on sitten niin kriittinen että! Weird). Subbarin Dietit vaihtoon -ohjelmakin on uusintakierroksellaan ja vaikka ohjelmasta pidänkin, en jaksa katsella niitä samoja nassuja nurisemassa ikävästä uudesta ruokavaliostaan. Nyt sitten odotankin enemmän kuin innolla jenkkien Biggest Loserin alkua 7.5. Maikkarilta! Sarja jatkuu muistaakseni elokuulle asti, eli ei lopu ihan heti kesken vaikka näyttävätkin 2 jaksoa peräkkäin joka perjantai. Jee! Myöskin Liv:iltä alkaa 13.5. arkipäivisin esitettävä Eroon liikakiloista, joka vaikuttaa ihan kivalta laihdutusohjelmalta. Ainoa tällä hetkellä seurannassa oleva ohjelma on TV-Viiden torstaisin klo.20.00 esittämä kanadalainen Ylipainoinen perhe -sarja, joka on jatkoa aiemmin esitetylle Ylipainoinen -sarjalle. Tykkään! Näiden ohjelmien pyöriessä kesällä tv:ssä luulisi minunkin taas motivoituvan ja innostuvan ihan erilailla.

Nyt kuitenkin kerään sisäinen tahtoni ja vääntäydyn kotitöiden pariin. Tuleepahan edes vähän sitä hyötyliikuntaa imuria heilutellessa! :D