Siis oikeesti. Tänään on ihan superpäivä! Ja kerrankin en ole edes sarkastinen.

Heräsin aamulla hyvissä ajoin ja levänneenä. Kulta ei ollutkaan lähtenyt aivan järkyttävän aikaisin töihin, ylityökieltojen takia. Oli ihanaa herätä kerrankin toisen vierestä ja sitten one thing led to another... Ei siitä sen enempää ;) Mies lähti sitten töihin ja minä nousin ylös ja olen saanut ihan valtavasti tehtyä aamun aikana. Pyykit pyörii koneessa, astiat peseytyy tiskikoneessa, kämppä on siivottu (mitä nyt imurointia vaille vielä), olen tehnyt ruokapäiväkirjan tälle päivälle, suunnitellut viikonlopun pienimuotoisten grillibileiden tarjoilut, kirjoittanut ostoslistan (mikäli kaupoissa vieläkään mitään ruokia on), lukenut blogeja, onnistunut lisäämään pari blogia seurantaan (tekniikan ihmelapsena en tiennyt, että vuodatukseenkin voi lisätä blogspotin blogeja) ja löytänyt kakkureseptin isin synttärikakkuun.

Nyt on taas pitkästä aikaa niin voittajafiilis, ettei ole tosikaan. Tuntuu että tämä laihdutuskin onnistuu nyt varmasti. Suuri kiitos hyvälle ololle on sillä, että Kalorilaskurin käyttäminen tuntuu sopivan minulle erinomaisesti. Pitkästä aikaa aineenvaihdunta tuntuu toimivan ja saan syödä hyvillä mielin kaikenlaista. Kitukuuriin tottumisen takia on välillä jopa vaikeuksia saada kalorit täyteen... Tilannettahan voisi tietysti korjata suklaapatukalla sillointällöin, mutta en tahdo että proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhde heittää häränpyllyä yhden suklaan takia. Eli kasvatan ennemmin annoskokoja ja yritän keksiä miten saisin jotain terveellistä mutta silti kaloripitoista lisättyä ruokavaliooni. Tietysti tuon nykyisen ruokavalion sopivuutta voidaan kunnolla tarkastella vasta ensi viikon perjantaina, sillä en usko että se ehtii vielä tälle viikolle juuri vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Toiveissa olisi silti, että paino olisi edes vähän laskenut.

Vähän jo jännittää miten tuon isin synttärikakun maisteleminen vaikuttaa painokehitykseen, vaikka kun osutan herkkupäivän synttäripäiväksi, niin eihän siinä pitäisi ongelmia tulla. Toivottavasti muut vieraat herkuttelevat kakulla innokkaasti, sillä ylijäämäkakut ovat aika usein jääneet minun ja miehen syötäviksi... Nyt äiti tosin tietää tästä kevennysprojektistani, joten toivottavasti hän ei työnnä minulle kakunjämiä mukaan. Aion tehdä edellisessä Maku-lehdessä esitellyn Suklaapilvi-kakun ja se näyttää jo niin herkulliselta tuossa kuvassa, että hyvä kun pystyn hillitsemään itseäni! Nigella teki ohjelmassaan saman kakun muistaakseni viime viikolla ja lopputulos oli uskomattoman upean näköinen. Paitsi että en ymmärrä miksi kermavaahtokasan päälle pitäisi ripotella kitkerää kaakaojauhetta muka koristeeksi.

Onneksi grillailun ei pitäisi vaikuttaa painooni, ainakaan negatiivisesti. Kun en syö punaista lihaa, niin grilliherkuiksi minulle yleensä jää broilerfileet ja kasvikset. Kun marinoin ne kreikkalaiseen tyyliin oliviiöljy-yrtti-sitruunaseoksessa ja kypsennystapana on grillaus, niin kevyttä ja maistuvaa tulee. Mies grillailee lisäksi vähän makkaroita muille vieraille ja itselleen. Kyytipoikana minulla ehkä lasillinen valkoviiniä ja muutama light siideri, niin kalorien pitäisi kyllä pysyä sopivissa rajoissa.

Siinäpä nämä, tämän päivän ruoka-aiheiset kuulumiset alkavatkin olla. Tähän loppuun vielä täysin aiheeseen liittymätön tarina:

Joskus vuosia sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan nälkäiset miehet valitsevat luonnostaan lihavan vaimon. Kuulemma jokin eläimellinen vaisto väittää heidän alitajunnassaan, että tuo emäntä ruokkii minut hyvin. Minun kohdallani tämä on takuulla tosi. Kun tapasin mieheni, olin melkoisen muhkea ja mies oli urheilija jonka aineenvaihdunta vaati ruokaa noin kahden tunnin välein. Paljon ruokaa. Itse ihastuin miehen huumorintajuun ja ulkonäköön heti ja mies väittää että ihastui minun älyyni, sinä aikana kun olimme ystäviä, ennen seurustelun aloittamista. Sitten kun sain aloitteen tehtyä romanttisella puolella, meitä vietiin lujaa ja nyt siitä alkaa olla 13 vuotta ja lujaa menee edelleen. En kyllä missään vaiheessa kuvitellut hänen ihastuneen ulkomuotooni (vaikka kauniit kasvot omaankin - omakehu haisee), mutta ehkä syynä olikin älykkyyteni sijasta joku alitajuntainen viesti. Eipä tuo minua haittaa, kaikki apu oli tarpeen! ;)

Toinen väittämä, johon uskon täysin, on se että naiset valitsevat miehekseen miehen joka on kuin heidän isänsä. Kaveripiirissäni on yksi ainoa nainen joka ei ole tehnyt näin, mutta hän onkin mielestäni se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Kavereihini kuuluu myöskin monta tapausta, joiden isä on ollut täysi heittiö ja nämä naiset ovat monesti seurustelleet juuri samanlaisen heittiön kanssa nuoruudessaan, mutta suurin osa on onneksi huomannut samankaltaisuuden miehensä ja isänsä välillä ja heittäneet nämä ryökäleet ulos. Oma kohtaloni on siis aina nälkäinen työnarkomaani, jolla on vaikeuksia näyttää tunteitaan. Sekä isänä että miehenä. Onneksi olen saanut kultaani koulittua suhteemme aikana ainakin hieman avoimemmaksi. :)