Siirytäänpäs sitten alkuviikon kunniaksi pohdiskeluista itse asiaan. Heräsin aamulla siihen kun tonni lunta luiskahti katolta makuuhuoneen ikkunan eteen. Säikähdin niin, ettei nukkumisesta tullutkaan enää mitään, vaikka juuri olin päättänyt nukkua pitkään. Mentaliteettihän on nyt se, että mitä pidempään vuorokaudesta on tajuttomana, sitä vähemmän tulee syötyä. No, onneksi aamu ei ole silti alkanut syömisellä, vaan laihdutusblogien lukemisella. Ja tosiaan näyttää siltä, ettei ole helppoa kellään.

Itsekurin puute tuntuu vaivaavan meistä suurinta osaa ja kerrankin voin itse olla tsemppaamassa muita - juuri nyt tässä talossa pidetään tiukkaa linjaa. Vaikka olenkin jo sisäistänyt paljon tämän laihdutuksen suhteen, kyllähän minuakin välillä riepoo tämä hidas edistys. Joten tällä viikolla pidän erityisen kevyttä linjaa, toiveena se, että paino lähtisi hieman livakammin putoamaan. Käytännössä tämä tarkoittaa n. 1000 kcal edestä ruokaa päivässä, perjantaihin asti. Juu en ole valmis noudattamaan tätä mallia lopun ikääni, mutta lyhyt laihdutuskuuri elämäntapamuutoksen keskellä ei voi olla huono idea? Kai... Noh, tuloksista enemmän sitten perjantaina, punnituksen jälkeen.

Miten tämä "kuuri" sitten eroaa normaalista keventymisyrityksestä kohdallani? Noh, vuoden alusta olen tosiaan pyrkinyt laihtumaan ja en itseasiassa ole tehnyt muuta, kun hillinnyt itseäni. Näkeehän sen tietysti "maltillisesta" painon putoamisvauhdistakin, ettei kovin tiukasti olla jääkaapin ovea pultattu kiinni, mutta ainakin mietitty vähän aikaa, ennen ruoan lautaselle kasaamista. Olen sitä naurettavaa sorttia "kasvissyöjistä", eli en syö punaista lihaa. Käytän tuota kasvissyöjä-nimitystä hyvin harvoin ja sitäkin vain siksi, ettei parempaa sanaa ole vastaan tullut. En pidä punaisen lihan mausta ja siksi päätin 16 vuotta sitten lopettaa sen syömisen. En ole katunut päätöstäni päivääkään ja itseasiassa monesti olen miettinyt, että kuinkakohan paljon massiivisemman varren olisin ehtinyt itselleni kehittää, jos olisin tuon 16 vuoden ajan napostellut myös jauhoisilla makkaroilla ja rasvaisilla pikaruoilla. Veikkaan että jossain määrin ratkaisuni on ollut minulle eduksi. Eli yli puolet elämästäni ruokavalioni on ollut kohtuullisen järkevä. Olen aina nauttinut kasviksista ja hedelmistä ja ruokavalioni on monipuolinen lintujen ja kalojen ansiosta.

Kun keventymisprojekti sitten starttasi, minun ei tarvinnut muuttaa kovin paljoa ruokavaliossani. Annokset ovat pienentyneet ja juustoa on vähennetty. Mutta sitten on ne asiat, joista ei ruokaympyrässä puhuta! All things sweet, jälleen kerran. Vuodenvaihteen jälkeen olen rajoittanut makeiden asioiden määrää elämässäni. Kaikki asiat, jotka on leivottu rasvasta, valkoisista jauhoista ja sokereista ovat saaneet ottaa takapakkia. Suklaa sulaa kielelleni nykyään vain harvoin. Kilon karkkipussien olemassaolo on kielletty ja jäätelöä nautitaan kohtuudella. Olen silti syönyt karkkia, muffinseja, jäätelöä ja pizzaakin - kaikkea kohtuudella.

Entisessä elämässäni pystyin kivuitta syömään pellillisen mokkapaloja pariin päivään. Karkkeja kauhoin irtokarkkilaatikoista surutta. Pizzaa olisin voinut syödä päivittäin, vaikka kaksi kertaa päivässä. Ei enää, enough is enough. Lauantai on karkkipäiväni ja se riittää paremmin kuin hyvin. Jos muina päivinä joku jossain tarjoaa jotain herkkua, kieltäydyn tai otan pienen palan. Ennen olisin ottanut suurimman palan mitä löydän ja sitten masentunut liiasta syömisestä ja sen varjolla lyönyt läskiksi koko loppupäivänkin. Varsin kirjaimellisesti vielä.

Listattakoon loppuun vielä erityisen hyödylliseksi kokemiani keinoja itsensä hillitsemiseen ja keventymiseen. Itsestäänselvyyksiähän nämä taitavat olla ja sataan kertaan kuultuja, mutta jos vaikka jonkun muunkin aivoissa naksahtaisi.

* lämpimät ruoat kannattaa punnita. Isoilla ihmisillä annoskoot ovat monesti yllättävänkin paljon liian isoja. Etsi vaikka netistä mikä on normaali määrä (esim. ravintola-annos) lisäkeriisiä kanan kanssa ja punnitse itsellesi sen verran. Jos määrä näyttää pieneltä, mieti miten paljon liikaa olet aiemmin syönyt. Eikö pienempi annos olekin laihtumisen arvoinen "kärsimys"?

* juo paljon vettä. Tämän olen kuullut monesti ja yhtä monesti jättänyt jotenkin huomioimatta. Luin kuitenkin joitain viikkoja sitten, että pienikin elimistön kuivahtaminen voi hidastaa tai lähes pysäyttää aineenvaihdunnan. Oma aineenvaihduntani on niin hidas, että jos tässä on hitunenkin totta, niin sen muutaman vesilasillisen lisääminen ruokavalioon on varmasti sen olemattoman vaivan arvoista.

* jos lihot "vaikket syö mitään" hommaa jääkaapin oveen liitutaulu. Merkitse siihen aina jää- tai muulla kaapilla käydessäsi ruokien kalorit ja rasvat. Illalla on ehkä helpompaa jättää kaappi avaamatta, kun ei tarvitse muistella että paljonko on jo syönyt, vaan sen näkee yhdellä vilkaisulla. Tämä tietysti tepsii vain jos olet tunnollinen ja rehellinen ja merkitset tauluun kaiken myös kodin ulkopuolella syödyn. Ihmisen mieli toimii niin oudosti, että monesti sen kahvin kanssa nautitun kakkupalan muistaa vasta, kun on jo syönyt kasan juustoleipiä "kun ei ole tullut mitään syötyä tänään kuitenkaan".

* jos repsahdat, niin älä anna sen jatkua. Haluatko tosiaan olla niinkuin pikkulapsi, joka hiekkalinnan tornin sorruttua suuttuu ja rikkoo koko rakennuksen, "kun se ei onnistunut"? Jos syöt suklaapatukan, niin se on vain sortunut torni, älä tuloa vaivalla rakentamaasi linnaa syömällä kuutta lisäpatukkaa v*tutukseen!

Tsemppiä ihmiset, yes we can! ;)